"Parempi pää poron paskassa, kuin etelän loskassa"

                                                                   POROPEUKALO


Vihdoin ja viimeinen löysin itselleni työpaikan, mistä nautin suuresti ja porukka on ihan loistavaa(onhan muutamia löytöjä toki ollut aiemminkin) Töitteni loputtua mietin, että mistäköhän se Walinin poika seuraavaksi itsensä ja miettiminen loppui kuin seinään löydettyäni itseni keskeltä ei mitään. Missä siis olen? No Lapissa tietenkin. Mahtaakohan yksi syy suureen viihtymiseeni olla se ,että samaistun hyvin porojen sekaan? Vai kenties johtuuko se siitä, että etelän poika on opetellut lappalaisten juomakulttuurin ja siksi olen kuin kameleontti täällä? Mutta oli miten oli, niin tää paikka on aivan mahtava! Tietysti pieniä miinuksia myös on kuten vaatimaton 15km työmatka, mutta onneksi olen erittäin urheilullinen ja hiihdän joka päivä töihin ja takaisin( En todellakaan)... Mutta asioilla on aina tapana järjestyä niinkuin eräs viisas mies on joskus sanonut. I SAY WEEEE!

Mutta lopetetaan se paskanjauhaminen ja mennään asiaan eli mites se elämä muuten? Noh ei mitään radikaaleja päätöksiä vielä sen suhteen, mutta nyt on jokunen kuukausi aikaa miettiä :) Ja sitten se surullisen kuuluisa naisrintama( olen kuullut kun isot pojat puhuvat), josta ei todellakaan ole minkäänvaltakunnan havaintoa. Ehkä pitää mennä rämpimään muniaan myöten tonne mehtän keskelle ni vois jonkun kissan sieltä vaikka löytää?  Mutta tässä tapauksessa sanonta "Joulukin tulee useammin" pitää hyvin kutinsa ;) Lällällää ! Nyt Saunaan ja poroja jahtaamaan kinosten keskelle. Loppuun vielä aatoksia pienen riimittelyn muodossa

Niitä tulee, niitä menee ja ainoo mitä jää on kyyneleet
Sieltä löysin, sinne jäi, pitäiskö olla selvinpäin?
Sudet ulvoo, porot laulaa, voin vain ajatella sun ihanaa kaulaa
Käännyt sinne, minä tänne, miksi elämme erillämme?
Kaunis on taivas, kaunis on maa, ystäviä ikuisesti ei anneta minkään sitä erottaa
Loru loppuu, minä en, olenhan sentään oikea ihminen

JA PÄIVÄN SANONTA! "Parempi pää poron paskassa, kuin etelän loskassa"

Anteeksi rakas yleisö, että olen teidät täysin unhoittanut..

Life is like a bitch and then you die

"Se suuri ja mahtava kaupunkielämä" Ja hevonvitut, kuka oikeasti haluaa asua isossa kaupungissa ja keskustassa. YÖK! Mutta naispuoli täällä on sujunut aivan mahtavasti! Voitteko uskoa, että olen tavannut vaikka ja kuinka monta hyvännäköistä kissaa??!! Ainoa pienen pieni miinus on, että he eivät ole vielä tavannut minua... Mutta ollaan toiveikkaita. Mutta ei siinä sen ihmeellisempää sitten olekkaan... Mielialani on surullinen koska tango ei nyt suju. Taustalla soi James Blunt - Same mistake...

Ajatuksissani sua mietin, hetket ihanat yhdessä kanssasi vietin.

Kaikki oli harhaa, mä ajatuksissani liisin.

Olen totta, sinä et. Minä sinua tarvitsen.

Katson ulos mitä nään, sinun kuvan joka taivaalla kimmeltää.

Elän unelmaani ilman sinua, elät toista, etkä kaipaa minua.

Arvostaa kun sen meneettää, lauseen ma taidan viimein ummartaa...

My mind is muddy but my heart is heavy. Does it show?

Köyhän miehen elämää, ei enempää ei vähempää

Hellurei ja hellät tunteet. Viimeisestä tekstistä on kulunut jo hyvä tovi, joten päätin kokeilla vieläkö kirjoitukseni on yhtä tuskallista kirjoittaa ja varsinkin lukea. Joten hyvät immeiset nauttikaa ja naurakaa toisen tyhmyydelle ja ottakaa oppia virheistä, mitä joku nimeltämainitsematon henkilö tekee ;)

Rikkaudet ja rakkaudet


Yllä kirjoitettu lausahdushan siis olisi melkein jokaisella unelma. Olisi rahaa tarpeeksi ja rakkauselämäkin hymyilisi. Mutta ollakseni realistinen, en ole päässyt kummassakaan tavoitteessa puusta pidemmälle. Aloitetaan vaikka tuosta rahasta. Teen töitä melkein jokapäivä viikossa, mutta silti tuntuu että raha-asiat eivät ole parantuneet sitten työttömyyden. Olen miettinyt useita syitä ja koska minussahan ei virheitä ole, olen päättänyt hankkia housut, jonka taskuissa ei ole reikiä( Tästä päätöksestä olen hyvinkin ylpeä). Rakkauspuoli se on lyhyt ja ytimekäs : OLEMATON. Mutta mistäs moinen voi johtua? Tuskin ainakaan siitä, että olen aina töissä tai baarissa, joten tulinkin tässäkin kohtaa hienoon lopputulokseen ja se onse, että naisilla on yksinkertaisesti huono maku, tai naiset eivät vain ole minuun makuuni. Mutta missä ovat ne illat, kun kävellään käsi kädessä pitkin katuja, tai käydään syömässä yhdessä ja nauretaan hauskoille jutuille. Ajatuksina hyvinkin mielenkiintoisia, mutta hyvin kaukaisia ja utopistisia minulle. Siispä mitä tehdä? Ostaako uudet housut ja kenties todeta ,että ehkä ne naiset ovatkin minun makuuni, vaiko jatkaa samalla tahdilla ja miettiä kymmenen vuotta myöhemmin :Mikä meni vikaan? Mutta tapauksessani tuskin tuolla päätöksellä on kovinkaan suurta vaikutusta, joten katsotaan mitä elämä tuo tullessaan ( se on viimeaikoina tuonut, jos minkälaista yllätystä.) Mutta koska aikani on mukamas kortilla ja yritän parhaani mukaan esittää kiireistä työmiestä on tekstin loputtava ja "hienon" riimittelyn alettava.

Nukuin hetken, nukuin toisen
Mietin mikä teki susta niin erikoisen.
Olet siellä, minä täällä
Mikset ole minun päällä?
Kävelen yksin ja sinut huomaan
Kävelet vain ohi ja minä menen juomaan.
Olenko käpy vai tikka
Sillä ei ole merkitystä olet aina mulle ykköslikka
Taidan mennä etsimään palasta
Mun elämäni palapelin kuvasta

Magicmangu kiittää ja kuittaa ja toivottaa oikein rattoisaa kesää kaikille ja nauttikaa lomasta, mitä minulla ei ole(en ole katkera) SNIIFF

Päätön kana(vai kukko)

Mikä sana kuvaa parhaiten tällä hetkellä vallitsevaa mielentilaani? 10p oikeasta vastauksesta. Turhautunut. Olen hyvinkin vittuuntunut siitä, että kyky päättää yksinkertaisia asioita on olematon. Tälläkin hetkellä olen pyyhkinyt tekstin varmaan 20kertaa pois, koska en ole päättänyt mitä kirjoitan. Asiaa voi olla hyvinkin yksinkertainen ratkaisu(kuten itsekin olen) = Pelkään liikaa, että teen virheitä ,joten en tee mitään. Tiedottomuus kuvaa itseäni tällä hetkellä hyvinkin paljon. En yksinkertaisesti tiedä mitä tehdä. Omasta mielestäni ihmisellä pitää olla päättäväisyyttä asioiden suhteen, eikä vain olla "jees jees" mies. Et voi saada mitään aikaiseksi, jos vain kuljet virran mukana. Jos meno ei kohta muutu, pelkään muuttuvani aivottomaksi ameebaksi. Mistä löytäisin sen päättäväisyyden, joka on minusta ennen loistanut? Olenko tehnyt niin paljon vääriä päätöksiä, että pelkoni on kasvanut liian suureksi möykyksi. Ehkä pitäisi vetää vain sillä fiiliksellä mikä on , eikä tehdä asioista turhan mutkikkaita. Aikaisemmin kirjoitin blogissani JOS sanan käytöstä ja nyt huomaan itse, että teen samaa virhettä. Mietin liikaa, mitä JOS teen väärän päätöksen.Hyvä jos osaan edes päättää pyyhinkö perseeni vasemmalla vaiko oikealla kädellä. Haluan mielenrauhan. Ehkäpä minulla on liian paljon avoinna olevia kysymyksiä elämässäni, joten en osaa ajatella selkeää kokonaisuutta rauhassa. Ajatukset karkailee. Voin siis vain lämpimästi suositella, että hoitakaa asiat loppuunasti, niin ei tule kyseistä ongelmaa. Muutamia esimerkkejä päättämättömyydestäni

Esim1.

 Otetaanhan koko kansan suosikki NAISET (aplodit) 

En osaa päättää tunteistani

Välillä tuntuu, että haluan naisen. Sitten tuntuu, että ei perkele en todellakaan halua. Välillä innostun, mutta mietin, että petyn kuitenkin. Välillä petyn, vaikka haluaisinkin naisen.PTHYI

Esim2. 

Missä asun

Vaihtelen paikkakuntaa useammin, kuin sukkia(kaikki ketkä tietää miten usein vaihdan oikeasti sukkia, voivat kertoa että tämä on 110% totta). Vaihtelen Kotka-Helsinki akselia useita kertoja vuodessa. Ehkä näistä ei sitten kumpikaan ole hyvä paikka, vaan kokeilen jotain uutta? Enpä taida kiitos kuitenkin. Tuntuu, että asioissa on aina hyviä ja huonoja puolia enkä osaa päättää mikä painaa vaakakupissa enemmän ja mikä vähemmän. Olen siis sorsa.

En siis oikeasti tiedä  olenko: Lintu, kala vai lentokala

Välillä saadessani taikajuomaa asiat näyttävät hyvinkin selkeiltä, mutta aamulla herättyäni ne ovat entistä sumeampia (syystä? ). Ehkä on aika vaihtaa taktiikkaa.

Päivän mietilause " Ehkä otin, ehkä en"

Liimi

Mietin hetken mietin toisen, mikä tekee susta niin erikoisen?

Onko ne silmät, onko ne huulet, onko se kuvitelma jonka päässäni kuulen?

Onko se totta, onko se tarua, onko tällä jutulla tulevaisuutta?

Olenko tyhmä, olenko sokea, olenko päätöksissäni liian nopea?

Mitä tein oikein, mitä tein väärin, sinut menetin nyt yksin taas häärin.

Olen yksin, ei kukaan huomaa, tahdon tytön, mutta en sano suoraan.

Oletko tässä, oletko siellä, teen mitä vaan niin mä olen sun tiellä.

Sydämeni pomppi, sydämeni hakkas, jätit mut ja sitte se lakkas.

Olenko yksin, olenko kaksin, mennäänkö teille, vai tilaanko taksin.

Aina kun sua ajattelen, mietin mitä voisi olla, nyt huomaan olen yksin ja täysi nolla

Annatko vielä vai annatko olla, antaudutko vielä sovinnolla?

Iloa murhetta kaikkea riittää, nyt loppuu runo tahdon teitä kaikki kiittää

Naiset naiset niin antautuvaiset

Tänään hyvät naiset ja herrat käsittelemme minulle sydäntä lähellä olevaa asiaa eli naisia. Miten ihmeessä ihminen onnistuu tekemään helpoista asioista hyvinkin vaikeita? Itse olen huomannut, että asiat ei yleensä ikinä mene niinkuin ne on suunnitellut (ehkä se onkin sen elämän ihanuus) ja kävi miten kävi niin eihän siinä hyvin käy. Tässä muutamia klassisia omalle kohdalle sattuneita "vahinkoja" ja "ihmettelyä" mikä meni vikaan.


Vuorelle kiipeäminen ja sieltä hyvin nopeasti laskeutuminen


Poika tapaa tytön --->ihastuuu---> tekee mitä vain, että saisi tytön--->saa tytön--->mielenkiinto menee---> jälleen yksin---> Missä meni vikaan?

Tuossa hyvin karkeasti esitetty malli, mikä pätee varmasti myös toisinpäin. Eli ainoastaan miehet eivät sorru kyseiseen klassiseen kaavaan. Mistä tämä kaikki johtuu? Itsellä on käynyt muutamia kertoja hyvinkin lähellä vastaavaa esimerkkiä. Olen tavannut tytön.Olen ihastunut. Olen ajatellut häntä. Saanut hänet(uskokaa tai älkää). Mutta syystä tai toisesta olen sen jälkeen ollut, kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Ja mitä tästä kaikesta seuraa? Tietenkin naiset pitävät minua vain alapäälläni ajattelevana säälittävänä ankeriaana. Jotkut ottavat itseensä ja miettivät, mikä minussa on vialla, kun en enään kelpaakkaan kyseiselle "herrasmiehelle". Lohdutusta luvassa. Se ei johdu teistä. Mutta olenko minä sitten todella niin paska jätkä mitä naiset tässä vaiheessa ajattelevat? Noh taidanpa olla, mutta ei saa yleistää. Yleensä ihmisillä on paha tapa, että "huipulle" päästyään mielenkiinto vain yksinkertaisesti lopahtaa, ilman suurempaa syytä. Mutta yleisesti ajatellaan ,että olen leikkinyt tunteilla, joten olen paska jätkä.


Kuningas alkoholi






Klassinen esimerkki numero 2. Onko kenellekkään ikinä käynyt niin, että haluaa vastakkaista/samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa  vaikka ja mitä, mutta huomaa aamulla heränneensä aivan väärillä vesillä? Noh "fiksuna" ja kaiken kokeneena niin pakkohan tämäkin herkku on tullut maistettua ja karmaisevalla tavalla.
Poika tapaa tytön-->ihastuu-->on saamassa tytön-->menee baariin--> löytää "väärän" tytön-->herää väärän tytön vierestä (toivottavasti tytön)--> miettii mitä helvettiä?---> kuulee oikealta tytöltä, että hän on nähnyt kaiken ---> lopputulos on sama = jälleen elämää poikamiehenä. Onko todella niin vaikeaa vastustaa yllä liehuvaa seksuaalista nälkäänsä? Ei pitäisi olla. Mutta hyvä juttu tässä on se ,että ei ole kyllä  mitään jossiteltavaa. Kaiken syyn voi ottaa rehdisti itselleen ja ansaitusti myös. Mikä saa ihmisen ajamaan tekoihin, jotka välttämättä enään aamulla ei enään tunnukkaan yhtä kuninkaallisilta? Voiko sitä todella vedota alkoholiin? Omasta mielestä se on todella surkea yritys selitellä mitään. Kaikkein parastahan tässä onse, että kohtalo rankaisee minua siitä, että olen pieni ja viaton ja haluan vain jakaa rakkautta mahdollisimman monelle? Onko se todella niin väärin? Taitaapa se olla.


Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnista?




Tämä ratkaisu on minulle kaikista tutuin ja hyvin yksinkertaista myös, Karkeasti esitellen se menee jotakuinkin näin: Poika tapaa tytön-->ihastuu--->retkahtaa totaalisesti--->tekisi mitä vain, jotta saisi tytön-->saa kyllä(ikäväkseni vain pakit)--->ei unohda tyttöä--->saa luuserin maineen--->lopputulos = elämää poikamiehenä part 5925. Haluan korostaa, että esimerkki todella on karkea. Edes itselläni ei ole tapana retkahtaa joka viikko ihan jokaiseen naiseen(vaikka ajatuksena se ei kyllä kuulosta hullummalta), vaan se on hyvin HYVIN  harvinaista. Mikä saa ihmisen todella lankeamaan polvilleen toisen ihmisen edessä? Se ei varmasti ole ulkonäkö, joten olen tullut lopputulokseen, että siihen on kolme syytä
1.Hänen luonteensa on mitä mahtavin ja mielellään myös ulkonäkö
2.Ihminen haluaa aina enemmän jotain, mitä ei vain voi saavuttaa
3.Mies todella haluaa näyttää, että tekisi mitä vain naisensa vuoksi

Ikävä kyllä tämä esimerkki ei ole hyvä kenellekkään. Yleensä toinen on hyvinkin pettynyt ja ajattelee koko  ajan toista. Toinen osapuoli taas pitää toista kaveria hyvinkin säälittävänä matosena. En siis voi suositella tätä kenellekkään(Toki muistakaa, että ikinä ei saa luovuttaa liian helpolla minkään asian suhteen mitä todella haluaa) Ja eikun uutta matoa koukkuun.

Elämää poikamiehenä




Tässä vaiheessa voin vain todeta "noh tähän on tultu". Elämää hulppeassa residenssissäni kera tietokoneen ja kitaran. Onko se sitten todella huonoa olla sinkku? Itse olen pohtinut kysymystä hyvinkin paljon ja tullut siihen tulokseen, että on ja ei. Ehdottomasti ei saa hätäillä naisten/miesten suhteen. Viisas vanha sanonta"hyvää kannattaa odottaa". Hyvänä puolena tässä on se, että voi pitää hauskaa väärien naisten kanssa, kerran sitä oikeaa ei ole. Tässä asiassa on omalla kohdalla vain helvetin suuri este = Pitäisi varmaankin löytää kuuromykkä ja helvetin epätoivoinen ,että saisin hänet huijattua kanssani ? Mutta aina kannattaa yrittää

Tämänkertaisissa teksteissäni ei juurikaan ollut järkeä(jos se enään ketää yllättää), mutta päätin kirjoittaa ihan vain oman haluni vuoksi.

Päivän mietelause "Oma käsi, paras käsi"

Minä olen sokeri sinä hiiva, minä olen sankari sinä diiva
minä olen vene, sinä tappi, minä napinläpi sinä nappi
Minä olen vissy, sinä kossu, minä olen kela, sinä sossu
Minä olen laakso ,sinä harju, sinä pikku nasu ja minä karju
Minä olen kunta, sinä lääni, minä oon vaali ja sinä oot ääni

Kunkusti kiittää,kumartaa ja odottaa rehevien naisten yhteydenottoja

Rakkaan ystävän kanssa koettua ( Osoitus mitä tarkoittaa oikea ystävyys)

Itselläni on paljon tuttuja ja paljon "kavereita", mutta oikeat ystävät  mahtuvat helposti yhden käden sormiin, mutta en itse ainakaan tarvitse enempää. Mutta mitä tarkoittaa, että on oikea ystävä? Omasta mielestä oikealle ystävälle voi kertoa kaiken ja he pitävät sen itsellään ja jakavat "viisaita" neuvoja mitä joskus jopa kannattaisi kuunnella. Omasta mielestäni minulla on 3 ystävää ja ne riittävät minulle aivan loistavasti(1naispuolinen ja 2 "mies"puolista) Nauttikaa ystävistänne, älkää antako pienten asioiden tulla väliinne. Nyt on vuorossa koottuja juttuja hyvän ystäväni kanssa, kenen kanssa on tullut koettua vaikka ja mitä. Hän on ystävä keneen voi luottaa, kenelle voi puhua, kuka kuuntelee, jakaa omia surujaan/ilojaan ja tuo omalla persoonallaan iloa elämääni.Tässä se tarina alkaa:

Mökkihullut part 1.

Ystäväni kanssa on tapana, että silloin tällöin menemme yhdessä mökille ja yleensä on tavoitteena :Rakentaa varastoa, kalastaa, saunoa, nauttia erittäin kauniista maisemista ja ennenkaikkea puhua rauhassa ja miettiä elämän syntyjä syviä. Muistanpa eräänkin reissun, kun tavoite oli kalastaa ja päästä reuntoutumaan kaukana sivistyksestä. Mä alotan tän tarinan näin (noin eiks ollu hieno alku?).
Aloitimme päivämme tekemälle yleishyödyllysiä töitä, kuten kaljojen kylmettäminen ja ruuan valmistaminen. Jossain vaiheessa ystävälleni selvisi, että en ole ikinä atraimella koittanut kalaa saada. Idea houkutteli ja päätimme, että illan pimetessä lähtisimme lampun ja keihään kanssa vesille(selvinpäin). Olin kuin pikkupoika karkkikaupassa, kun mahtava purtilomme lähti liikkeelle ja tunsin jännityksen mahassani(myöhemmin myös kalsareita pestessäni). Ei mennyt aikaakaan, kun kokenut kalamies oli löytänyt paikan, josta sitä kalaa voisi saada. Ensimmäisen kerran nähtyäni kalan, joka nukkuu olin ihmeissäni " Miten näinkin yksinkertainen asia voi olla näinkin jännittävää". Lyönti---------->OHI----->Vitutus ja kala poissa. Tiputettuani atraimen 3x veteen ja kerran itse melkein sinne sukeltaneena sain viimein ensimmäisen kalani! Tästä innostuneena en malttanut lähteä pitkään aikaa pois. Ystäväni sanoi "Käydään vielä yks lenkki heittämässä ja sitten mökille saunaan" Virhe! Menimme lahdelmaa ja valo taittoi pitkin Saimaan vesistöjä. Valon osuessa pitkänmuotoiseen eliöön olin haltioissani. Luulin, että siinä oli varmaan 12kg hauki tai jotain, mutta tapani mukaan olin väärässä. Olin juuri innosta sokeana huitaisemassa, kun kaveri huutaa pääpunasena"LOPETA HULLU SE ON POMMI" Tarkemmin tutkittuani tulin samaan lopputulokseen ja kiitin luojaa, että en ollut lyönyt sitä. Tarkkuutta ei vielä tänäpäivänäkään ole, mikä esine se oli, mutta tutkittuamme ajassa taaksepäin olevia pommeja, tulimme tulokseen, että parempi oli jättää lyömättä. Noh tähän on tultu seuraavab tarinan aika(Anteeksi tekstini kuivuus, mutta elämä ilman krapulaa tai mojovaa känniä johtaa siihen, että teksti ei ole yhtä luistavaa, kuin sulhasneiti hääyönä)

Perse hellänä part 2.

Yleensä tapana oli, että menimme mökillemme kahdestaan. Tällä kertaa päätimme kuitenkin tavoista poiketen pyytää muutaman naikkosen sinne(Varsin epätoivoisia varmasti, koska seuraamme tulivat keskelle ei mitään) Varastomme oli täydellinen : Jallua,olutta,jallua ja vähän ruokaa. Aloittelimme iltaa rauhassa ja saimme loistavan idean! Eiköhän ole aika kokea nostalgisia hetkiä ja ottaa stiiga kauniiseen käteen ja käydä mäenlaskuun. Yllättävää kyllä koko sakki oli samaa mieltä ja näin kävimme valmistelemaan huimaa mäkeä (ja minä salassa isoa hyppyriä) Ilta oli pilkkopimeä, joten oli pakko valaista reittiä erilaisilla kynttilöillä. Vihdoin! kaikki oli valmista suureen laskuun. Annoin ystäväni laskea ensin, koska olen hyvin kohtelias(ja vittumainen kaveri). Kaikki meni hyvin, kunnes kuului "AI HELVETTI" nauroin itseni kipeäksi. Tiesin ystäväni juuri lentäneen hienon ilmalennon ja luultavasti kiroavan minut alimpaan helvettiin. Nauruni taso vain nousi, kun kuulin ,että nyt on perse hellänä. Ulvoin, kuin susilauma konsanaan. Tästä toivuttuamme oli vuorossa Sauna(ja jallu). Vedimme hyvät löylyt samalla miettien mitäköhän sitä nyt keksisi. Olimme tottuneet, että olemme kahden siellä ,joten nyt pitäisi kehittää vissiin jonkin sortin viihdeohjelmaa, että arvoisat vieraamme eivät tylsistyisi. Mutta mitä? Aikamme mietittyämme(ja jallua juotuamme) saimme idean, että laitetaan musiikki soimaan ja esitetään tytöille pieni eroottinen tanssi(miten hyvältä se voikaan kuulostaa, kaksi känniääliötä käy eroottiseksi). Musiikin lähdesä soimaan, oli tyttöjen vuoro lyödä luu syvälle syvälle kurkkuun. HE päättivät tehdä eroottisen esityksen ja meidän ei tarvitsisi uhrautua ja nolata itseämme. Jostain syystä(jostain kumman syystä) naiset olivat enemmän ystävääni päin, sainhan minä toki välillä säälittävän katsee = Voisitko poika poistua ni annettaan heppiä hevosmiehelle. Olimme kuin kolmannessa taivaassa. Onko tarinalla onnellinen loppu? EI. (ullatus) Päätimme viihteen lomassa juoda "hieman" lisää, joten lopputuloksen voi arvata. Ystäväni sammuu ja minä fiksuna poikana päätän tehdä oikean ratkaisun. Jätän naiset kahden kesken ja menen lepäilemään keskelle lumihankea. Miksi, oi miksi? Ystäväni muistutti minua tästä kyseisestä tapahtumasta paripäivää sitten ja päätin heti ,että kirjoita tarinan. tarina meni vituiksi, lopputulos oli perseestä, vähäisetkin lukijani kaikkosivat. Mutta mikä tärkeintä tein sen mitä halusin. Tällä tekstillä haluan kunnioittaa ystävääni ja kiittää häntä yhteisistä hetkistä ja toivon, että hetkiä tulee vielä lisää(Ilman naisia). Kunkusti kiittää ja kumartaa ... Ei vielä! Luvassa vielä päivän mietelause sekä loppuriimittely, joka on omistettu ystävälleni.

Päivän mietelause " edes tuhatkaveria ei pysty korvaamaan hyvää ystävää"

Idiootti voit olla, myöskin kusipää, mutta mikää ei voi korvata noin hyvää ystävää
Eräjormaksi sua kutsun vaan, muistutat oppi-isää mahtavaa
Annat minulle viisaita neuvoja, jaksat kuunnella mun juttuja leutoja
Osaat olla hauska ja vakava, mutta mikä ihme on meidän ystävyyden takana?
Olet mies, minä hiiri, olet suuri puu, minä riihi
Kuuntelet aina ja voimaa annat, sänkyyn peittelet ja yksin kannat
Pieni mies, suuri sydän, toivottavasti olet löytänyt rakkauden jyvän
iso kiitos ja kumarrus sulle, annat iloa minun aamuille

Kiitos (seuraavassa tekstissä on luvassa mustaa huumoria ja valkoista valhetta)
Huomatkaa ystäväni perse on edelleen hellänä vaikka tapahtuneesta on jo kuukausia :D

Jos tädillä olisi munat, hän olisi setä

Tänään käsittelen koko maailmaa yhdistävää asiaa ja se on JOS. Usein tulee kuultua "Mitä jos olisin tehnyt toisenlaisen valinnan?" Itsekkin usein mietin, missä olisin tällä hetkellä ja mitä tekisin, jos olisin valinnut toisin. Ajatuksena ihan kiva ja voi päästää mielikuvitustaan valloilleen, mitä kaikkea sitä voisikaan olla ja miten paremmin asiat voisikaan olla(tai mahdollisesti miten paljon huonommin). Vaikka kaikki varmasti miettivät tätä kyseistä "ongelmaa" usein, on sen miettiminen kuitenkin hyvin pitkälti turhaa. Ajassa ei voi palata takaisin, joten jossittelu on turhaa ja on parempi suunnata katseet tulevaisuuteen, tavoitteisiin ja niistä kiinni pitämiseen. Mutta koska jossittelu on kuitenkin jokaiselle ihmiselle arkipäivää, niin lasken mieliku-vitutuksen valloilleen ja pohdin mitä olisinkaan nyt, jos olisin rakentanut päätökseni toiseen suuntaan.

Urheilu

Jo pienenä linnunpoikasena huomasin, että urheilu on lähellä sydäntäni ja sitä niin kovasti rakastan. Aloitin siis jalkapallon pelaamisen  lähestulkoon heti, kun osasin kävellä. Jatkoin harrastusta monen monta vuotta ja muutamat pokaalit ja läjä mitaleja taitavat todistaa, että taisin jopa hallita kyseisen lajin. Kääntökohtana tässä asiassa toimiikin varsin hyvä esimerkki nuorille ihmisille, että näin EI pidä toimia. Olin ollut Suomen maajoukkue leirillä ja kisoihin ulkomaille valittaisiin 22pelaajaa + 3 varamiestä. Olin elämäni kunnossa ja päätin, että kyseinen paikka olisi minun ja siitä taistelisin. Noh paikka tuli, mutta varamiehenä. Taisin kärsiä hyvin suuresta murros-iästä, koska päätin, että jos en kelpaa, niin turha sitä on pelatakkaan. Joten aktiivinen pelaaminen loppui, kuin seinään. Tämän jälkeen olen muutaman kerran käynyt palloilemassa eri joukkueissa, mutta se helvetinmoinen kipinä katosi tuon tapahtuman jälkeen. Usein olen miettinyt missä olisin nyt, JOS olisin niellyt ylpeyteni ja jatkanut ahkeraa pelaamista, koska kaikki kriteerit loistavaksi urheilijaksi kuitenkin olivat. Olisinko kenties Real Madridin tähtihyökkääjä tai kentis Arsenalin maalitykki numero yksi? Mitä todennäköisemmin en olisi ja pelaisin jossain 1divarissa Suomessa, mutta nauttisin kuitenkin, eikä tarvisi jossitella. Mutta tästä pienestä tarinasta kuvastaa elämäni yksi suurimpia ongelmia = Kyky jättää asiat keskeneräiseksi. Olen siinä ehkä maailman parhaita. Innostun asiasta, teen asiaa ja lopulta jätän sen kesken. En voi muuta, kuin kadehtia ihmisiä jotka hoitavat aloittamansa asiat loppuun. Ainakin mielessäni olen tämän asian oppinut ja päättänyt, että nykyään hoidan asiat loppuunasti  jos ne kerran aloitan. And he scores!


Parisuhde vai pari suhdetta ?

Heti nuorena poikana huomasin ongelman itsessäni( ongelmia on toki myös enemmän), että tunnen hyvin paljon vetoa vastakkaiseen sukupuoleen ja ikäväkseni hyvin useaan samaan aikaan. Mikä järkyttävintä (uskokaa tai älkää), myös naiset tuntuivat jostain kumman syystä tuntevan vetoa minua kohtaan (sääliä mitä luultavammin). Kaveriporukassa tulin tunnetuksi siitä miten kaadoin naisia, kuin vanha kunnon keilaaja konsanaan keiloja. Olin nuori ja hyvinkin ylpeä saavutuksistani, enkä juurikaan ajatellut asioita, kuin yhdellä päällä ja se sijaitsi suhteellisen alhaalla. Saadessani ikää lisää ajatusmaailmani muuttui(luojan kiitos) ja tajusin, että haluaisin vain yhden(säälittävää), jonka kanssa voisi viettää aikaa ja elää elämää. Tämän kavereilleni kerrottuani mitä useimmat vain nauroivat ja sanoivat "et usko tuohon itsekkään". Myös mitä useimmat naiset ajattelivat minua vain seksiobjektina, joten tilanteeni oli suhteellisen kriittinen. Ensimmäinen kunnon "ihastuminen" tapahtui ja se nyt ei mitenkään kummallista ollut. Lähinnä vain seurustelua ja valehtelua itselleen, että tämä on tätä. Mutta kun eron hetki koitti, tunsin jälleen metsästysviettini kasvaneen uusiin sfääreihin ja mietin ,että ehkä tämä poikamies elämä ei ole hullumpaa. Aikani taas vannottua ikuista poikamies elämää tapahtui jotakin odottamatonta, rakastuin aivan hullunlailla ja tuntui kirjaimellisesti ,kun joku olisi vienyt maton jalkojeni alta. Kaikki sanoivat, että se on vain alkuhuumaa älä pelkää kyllä se vielä ohi menee. Mutta kun aikaa kului tunne vain pysyi ja pysyi. Tietysti eihän aina voinut olla ruusuilla tanssimista, mutta tunsin, että vihdoin olen löytänyt jotain, josta oikeasti haluan pitää kiinni , ehkä jopa lopun elämääni. Lyhyesti virsi kaunis: MUNAUS. Sama kuin jääkiekossa turhia jäähyjä turhan monta, joten peli on käytännössä hävitty. Itse hölmöilin itselleni eron, joten ei aleta siitä valittamaan. Mutta kuitenkin välillä ajatukseni alkavat taas karata "Jos en olisi hölmöillyt, eläisinkö vieläkin onnellista elämää yhdessä tämän naisen kanssa". Tuohan on helvetin typerää ja suorastaan rankaisen itseäni miettimällä asiaa. Asiallehan ei voi enään tehdä mitään, joten "myöhäistä itkeä, kun paskat ovat jo housussa" Mutta koska tämän blogin tarkoitus on nimenomaan jossitella, niin olisiko tilanne nykyään tämä= Asuisin yhdessä elämäni valon kanssa yhdessä. Meillä olisi molemmilla työpaikat ja lapsia. Omistaisimmeko kenties koiran, jonka kanssa käydä iltaisin lenkillä, vai olisiko se kenties kissa. Rakastelisimmeko yhdessä auringonlaskussa vai kenties takkatulen ääressä. Tai mikä olisi lähimpänä totuutta, olisinko vain mies, joka vonkaa sääliseksiä rakkaalta vaimoltaan? Oli miten oli, niin asialle ei voi enään mitään joten on aika siirtä jälleen eteenpäin elämässä. Tavoitteena on kuitenkin, että en lentelisi pesästä pesään, vaan löytäisin itselleni ihmisen, jonka kanssa voi nauraa ja oikeasti viettää leppoisaa elämää. "Kaikki aikanaan sanoi pässi, kun päätä leikattiin" Totuushan lienee se, että tässä tarinassa ei nähdä onnellista loppua, kuten elokuvissa. Dream on!

Päivän vuodatukseni alkavat olla ohi, joten jäljellä vielä riimittelyä ja päivän mietelause

Jos en elä niinkuin haluan, tunnen elämäni sormieni läpi valuvan
Jos tavoittelee taivaalta kuuta, voi joutua pettymään ja katsomaan maailmaa suurta
Jos aina pelkää, että vääränpäätöksen tekee, ei tee mitään ja elämä ohi menee
Jos aina miettii onko tässä järkeä, ei ole hauskaa alkaa vain päätä särkeä
Jos olisin tehnyt toisin, rakastaisitko mua, jos sulle kaiken antaa voisin
Turha on miettiä mikä meni vikaa, nostetaan kytkintä ei anneta menneiden meidän elämää pilaa.

Päivän mietelause "Älä elä elämää, elä unelmaasi"

Kiittäen ja kumartaen kunkusti

Hellööyyy giirls and giiirls

Koska olen ikäväkseni huomannut, että teiltä kauniilta uhkearintaisilta naisilta on mennyt näinkin komea mies ohi, niin päätin että asialle on tehtävä jotakin. ZÄDÄÄM! Valaistus! Uskokaa tai älkää tämä kaikki on totta. Nyt on tarjolla pitkänhuiskeaa espanjalaista ensirakastajaa( jos et pidä espanjalaisesta voin myös esittää turkkilaista hierojaa=) Eikä tässä vielä kaikki! Koska se on kauppa, joka kannattaa, niin kylkiäisenä mahtavat ruuanlaitto taidot sekä monien vuosien kokemus hartaasta siivoamisesta... Jos siis kaipaat kotiisi juuri tälläistä miestä ja tarvitse rakkautta ja hellyyttä, niin ota ihmeessä yhteyttä. Kunkustin palvelut toimivat ympäri Suomea, joten mikään paikka ei ole poissuljettu ;) Noh ehkä tämä "hauskuus" saa riittää ja mennään asiaan. Kuten lupasin itselleni niin tarkoitus olisi pitää jonkin sortin harjoitus päiväkirjaa tässä samalla, joten nyt sitä saa (kattilat täynnä puuroo)

Day one (but is it last one) ?

Aamu alkoi mitä parhaimmalla tavalla, heti vitutti. Se ei myöskään jatkunut parhaalla mahdollisella tavalla, koska kaikki tavarat oli hukassa ja kaiken lisäksi onnistuin kaatamaan roska-astian lattialle( Kyllä tämäkin on mahdollista) Noh positiivisena ihmisenähän kiltisti siivosin tavarat ja päätin lähteä reippain mielin ulos. VIRHE! Päästyäni ulos totesin, että päivä jatkuu samalla tavalla, kuin oli alkanutkin... Komeat lipat heti ulos päästyä ja nauratti todenteolla. Viereiset työmiehet naureskelivat, joten päätin kysyä saisiko olla uusintana, jos vaikka vahingossa meni ohi? Noh päästyäni kouluun oli vuorossa 2h liikuntaa. Olin hyvin varautunut lempilajiini = Jalkapalloon, mutta kuten arvata saattaa vuorossa ei ollut jalkapalloa, vaan koripalloa (sopii tietysti myös näin pitkänhuiskealle kaverille), joten ei muuta kuin menoksi... Pelit sujuivat hyvin ensimmäiset 30s, kunnes onnistuin lyömään kyynerpäällä kaveria nassuun ja hän (yllätys yllätys ) vähän herpaantui. Koska aamuni oli alkanut niin loistavasti en oikein ymmärtänyt miksi hän suuttui, joten kaivoin sotakirveen esiin ja soppa oli valmis... Tilanne kuitenkin päättyi kaikinpuolin onnellisesti ,koska olin mies ja menin pyytämään jalosti anteeksi törkeää pelitapaani ja sain toivotun vastauksen. Loppupeli meni ihan hyvin ja sain jopa hien pintaan. Kotiin päästyäni oli vuorossa vatsat, selät, hyppynaru tuokio, venytykset ja tietenkin kaikkein rakkaimpani tanssi( Kaikille siis tiedoksi minua voisi verrata tanssitaidoissa Johanna "ikiliikkuja" Tukiaiseen), mutta eikös se niin ole, että harjoitus tekee mestarin ;)... Tähän väliin vetäisin tukevan aterian ( mehua ja fanipaloja) ja oli vuorossa toisen venyttelyn aika ( idolina tässä "lajissa" toimii tietenkin notkea rotta)...  Että semmoista tälle päivälle, kohta vuorossa elokuva: Million Dollar Baby, joka tietenkin tapansa mukaan katkeaa 25min ennen loppua, koska katson sen netistä... Ja loppuun se surullisen kuuluisa kunkustin kootut hitit

Tyttö itki, tyttö nyyhki, länsituuli pyllyn pyyhki ;)

Päivän mietelause " Se ei pitkään lämmitä, jos pakkasella housuunsa kusee" Kunkusti kiittää ja kuittaa ;)

Tavoitteet ja niistä kiinni pitäminen?

Pitkään olen jo halunnut alkaa kirjoittamaan omaa blogia (lähinnä vaan omaksi iloksi), koskien lähinnä elämääni ja ottaakseni kantaa minua lähellä oleviin aiheisiin. Vihdoinkin sain aikaiseksi avata tilin ja tähän on tultu : Perse homeessa, tupakka huulessa ja ajatukset sekavina yritän miettiä mitä kirjoittaa... Noh jokatapauksessa tavoite on kirjoittaa vähintään 3x viikossa itsestäni ja ainakin kerran viikossa jostain muusta ( että ei liian itserakkaaksi mene .) Koitan siis kirjoittaa jonkinlaista treenipäiväkirjaa sekä välillä sekoittaa pakkaa avautumalla eräistä ihmisistä ja tietenkin viihdyttämällä miljoonapäistä yleistä hienoilla sanoituksillani. Pidemmitä puheitta eiköhän alkuspeakki ala olemaan tässä ja on aika ryhtyä tositoimiin! PS: Tekstieni kirjoituksien ei ole tarkoitus loukata ketään. Homman ideana on esittää omia mielipiteitä(jos niitä nyt on) ja hieman avautua omasta näkökulmasta? Hieman makua tulevasta kauneudesta :

                
                                                        Elämää eisen enempää

tää teksi mua susta muistuttaa, se niin paljon kertoo ja korvaan kuiskuttaa
Kaikkea elämässä ei voi ymmärtää, kun tuulet muuttuu niin sit taas ryypätään.
Sä olit kaunis, enemmänkuin toivoinkaan, nyt kun kaikkea mietin joudun vain toteamaan se  oli harhaa enemmän, kuin luulinkaan. Mutta sua tästä kaikesta on turha syyttää, ajat muuttuu en halua nykyään edes ystävyyttä. Aurinko laskee, linnut laulaa, mä katson maailmaa ja toivon rauhaa. Mun elämästä paljon puuttuu ja seinät kaatuu, vain muistot jää ja maahan maatuu. Ikuisesti joudun päätöstäni katumaan, mutta sen ansaitsen en rupee siitä valittaa. Tuuli käy ja satoa korjaa, kun kirjoitan tän, on yksi murhe poissa mun hartioilta. Kirjotus katkeaa, silmät sumenee, kohtalon tuulen kuulen ja mun haaveet murenee...

Ensimmäinen ja toivottavasti ei viimeinen blogi oli tässä :) Toivottavasti nauttivat ken lukivat :=)

Päivän mietelause " Se parhaiten nauraa, ken viimeiseksi nauraa" TACK