Tänään hyvät naiset ja herrat käsittelemme minulle sydäntä lähellä olevaa asiaa eli naisia. Miten ihmeessä ihminen onnistuu tekemään helpoista asioista hyvinkin vaikeita? Itse olen huomannut, että asiat ei yleensä ikinä mene niinkuin ne on suunnitellut (ehkä se onkin sen elämän ihanuus) ja kävi miten kävi niin eihän siinä hyvin käy. Tässä muutamia klassisia omalle kohdalle sattuneita "vahinkoja" ja "ihmettelyä" mikä meni vikaan.
Vuorelle kiipeäminen ja sieltä hyvin nopeasti laskeutuminen
Poika tapaa tytön --->ihastuuu---> tekee mitä vain, että saisi tytön--->saa tytön--->mielenkiinto menee---> jälleen yksin---> Missä meni vikaan?
Tuossa hyvin karkeasti esitetty malli, mikä pätee varmasti myös toisinpäin. Eli ainoastaan miehet eivät sorru kyseiseen klassiseen kaavaan. Mistä tämä kaikki johtuu? Itsellä on käynyt muutamia kertoja hyvinkin lähellä vastaavaa esimerkkiä. Olen tavannut tytön.Olen ihastunut. Olen ajatellut häntä. Saanut hänet(uskokaa tai älkää). Mutta syystä tai toisesta olen sen jälkeen ollut, kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Ja mitä tästä kaikesta seuraa? Tietenkin naiset pitävät minua vain alapäälläni ajattelevana säälittävänä ankeriaana. Jotkut ottavat itseensä ja miettivät, mikä minussa on vialla, kun en enään kelpaakkaan kyseiselle "herrasmiehelle". Lohdutusta luvassa. Se ei johdu teistä. Mutta olenko minä sitten todella niin paska jätkä mitä naiset tässä vaiheessa ajattelevat? Noh taidanpa olla, mutta ei saa yleistää. Yleensä ihmisillä on paha tapa, että "huipulle" päästyään mielenkiinto vain yksinkertaisesti lopahtaa, ilman suurempaa syytä. Mutta yleisesti ajatellaan ,että olen leikkinyt tunteilla, joten olen paska jätkä.
Kuningas alkoholi
Klassinen esimerkki numero 2. Onko kenellekkään ikinä käynyt niin, että haluaa vastakkaista/samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa vaikka ja mitä, mutta huomaa aamulla heränneensä aivan väärillä vesillä? Noh "fiksuna" ja kaiken kokeneena niin pakkohan tämäkin herkku on tullut maistettua ja karmaisevalla tavalla.
Poika tapaa tytön-->ihastuu-->on saamassa tytön-->menee baariin--> löytää "väärän" tytön-->herää väärän tytön vierestä (toivottavasti tytön)--> miettii mitä helvettiä?---> kuulee oikealta tytöltä, että hän on nähnyt kaiken ---> lopputulos on sama = jälleen elämää poikamiehenä. Onko todella niin vaikeaa vastustaa yllä liehuvaa seksuaalista nälkäänsä? Ei pitäisi olla. Mutta hyvä juttu tässä on se ,että ei ole kyllä mitään jossiteltavaa. Kaiken syyn voi ottaa rehdisti itselleen ja ansaitusti myös. Mikä saa ihmisen ajamaan tekoihin, jotka välttämättä enään aamulla ei enään tunnukkaan yhtä kuninkaallisilta? Voiko sitä todella vedota alkoholiin? Omasta mielestä se on todella surkea yritys selitellä mitään. Kaikkein parastahan tässä onse, että kohtalo rankaisee minua siitä, että olen pieni ja viaton ja haluan vain jakaa rakkautta mahdollisimman monelle? Onko se todella niin väärin? Taitaapa se olla.
Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnista?
Tämä ratkaisu on minulle kaikista tutuin ja hyvin yksinkertaista myös, Karkeasti esitellen se menee jotakuinkin näin: Poika tapaa tytön-->ihastuu--->retkahtaa totaalisesti--->tekisi mitä vain, jotta saisi tytön-->saa kyllä(ikäväkseni vain pakit)--->ei unohda tyttöä--->saa luuserin maineen--->lopputulos = elämää poikamiehenä part 5925. Haluan korostaa, että esimerkki todella on karkea. Edes itselläni ei ole tapana retkahtaa joka viikko ihan jokaiseen naiseen(vaikka ajatuksena se ei kyllä kuulosta hullummalta), vaan se on hyvin HYVIN harvinaista. Mikä saa ihmisen todella lankeamaan polvilleen toisen ihmisen edessä? Se ei varmasti ole ulkonäkö, joten olen tullut lopputulokseen, että siihen on kolme syytä
1.Hänen luonteensa on mitä mahtavin ja mielellään myös ulkonäkö
2.Ihminen haluaa aina enemmän jotain, mitä ei vain voi saavuttaa
3.Mies todella haluaa näyttää, että tekisi mitä vain naisensa vuoksi
Ikävä kyllä tämä esimerkki ei ole hyvä kenellekkään. Yleensä toinen on hyvinkin pettynyt ja ajattelee koko ajan toista. Toinen osapuoli taas pitää toista kaveria hyvinkin säälittävänä matosena. En siis voi suositella tätä kenellekkään(Toki muistakaa, että ikinä ei saa luovuttaa liian helpolla minkään asian suhteen mitä todella haluaa) Ja eikun uutta matoa koukkuun.
Elämää poikamiehenä
Tässä vaiheessa voin vain todeta "noh tähän on tultu". Elämää hulppeassa residenssissäni kera tietokoneen ja kitaran. Onko se sitten todella huonoa olla sinkku? Itse olen pohtinut kysymystä hyvinkin paljon ja tullut siihen tulokseen, että on ja ei. Ehdottomasti ei saa hätäillä naisten/miesten suhteen. Viisas vanha sanonta"hyvää kannattaa odottaa". Hyvänä puolena tässä on se, että voi pitää hauskaa väärien naisten kanssa, kerran sitä oikeaa ei ole. Tässä asiassa on omalla kohdalla vain helvetin suuri este = Pitäisi varmaankin löytää kuuromykkä ja helvetin epätoivoinen ,että saisin hänet huijattua kanssani ? Mutta aina kannattaa yrittää
Tämänkertaisissa teksteissäni ei juurikaan ollut järkeä(jos se enään ketää yllättää), mutta päätin kirjoittaa ihan vain oman haluni vuoksi.
Päivän mietelause "Oma käsi, paras käsi"
Minä olen sokeri sinä hiiva, minä olen sankari sinä diiva
minä olen vene, sinä tappi, minä napinläpi sinä nappi
Minä olen vissy, sinä kossu, minä olen kela, sinä sossu
Minä olen laakso ,sinä harju, sinä pikku nasu ja minä karju
Minä olen kunta, sinä lääni, minä oon vaali ja sinä oot ääni
Kunkusti kiittää,kumartaa ja odottaa rehevien naisten yhteydenottoja
